101

Ei dalmatialaista vaan postausta! :) tämä se nro 101. 

Mietin, että pitäisköhän tästä pistää pystyyn sellanen sääblogi? Joka postaukseen liittyy sää jollain tavalla - positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. Nytkin aion kertoa, että aamulla klo 7 paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Ulkona näytti siltä, että mittari vois olla jotain -32, mutta sen sijaan se oli +1,5. 

Sitten.

Virittelen reiskat naamalle ja rillit koteloon.

Astun koulun ovista ulos klo 12. 

SATAA VETTÄ.

troll.me

Se siitä hyvästä päivästä.
No ei.

Nappasin mamman kyytiin kaupungista ja tultiin kotiin, jossa odotti pikkuveli ja mummi. Keiteltiin päiväkahvit ja lueskelin Stockmannin etuvihkoa. Eikö ookkin vähintään yhtä hyödyllinen tieto kuin itse tekeminen?

Illalla miun sielunsisko, jota myös Irpaksi kutsutaan, tuli viettämään löhöaikaa miun sängylle. Se vetää aina kaikki puoleensa (leveys 260cm - luulen että johtuu tästä) tosi tehokkaasti ja varsinkin, kun meidän yläkerran portaat on vanhanaikaiset (rintamamiestalo) eli nykymittapuulla väärin mitoitetut. Niiden askelväli on liian korkea eli ellet oo tottunut talsimaan niitä joka päivä miljoonaa kertaa, saattaa jalat olla aika maitohapoilla yläkertaan päästyäsi. Ja meidän talo on siis kolmessa kerroksessa eli onnittelut sulle, joka joudut hakemaan limpparia/hilloa/luistimia/konjakkia/hobitteja alimmasta kerroksesta ja tuomaan sen ylimpään. 

Huh hellettä sano jänis pakkasella Irppa kun sängyllä makasi.

Tein facebookpäivityksen.
"Jaettu muna on paras ilo! - henkilön X kanssa."

Sain vaan yhen kyselyn ja selitysvaatimuksen. 

Molemmat poikaystävältäni.

Sen kunniaksi en mene kouluun huomenna ja rupeen kattomaan Salkkarit Ennakkoon.

Natti natt!

what what, what, what

Miksi pitää istua koulussa, kun ulkona paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja pakkasta on pari astetta? Miksi kaikki mitä teet koulussa = Facebook? Miksi en lähde luennolta pois, vaikka kaikki kaverit on lähteneet?

 

Viime viikolla oli tällainen samanlainen sää, ja sillon nautiskelin siitä koiruuden kanssa järvenjäällä kävellen. 

 

Tuntui niin keväiseltä kulkea aurinkolasit naamalla ja tuntea se lämpö kasvoilla. Sieltä se kesä tulee!

 

Koska aina ei huvita mennä ulos, voi tsiikailla maailmaa sohvalta käsin ja laskea liikennettä.

Siksi luultavasti istun täällä, koska oon luulen olevani tunnollinen opiskelija. 

Joo.

Valehtelu on ruma tapa.

Ja sit mentiin!

Everything happens for a reason

Näin sanoo pitkäaikainen kaverini, jonka kanssa ei pidetty yhteyttä kunnolla pariin vuoteen, mutta aina moikattiin kun tavattiin ja juteltiinkin yleensä muutama sananen. Tänään vietin kamun kanssa kolme tuntia. Sairaalalla.

Tällä urheilevalla tehopakkauksella ja aina niin iloisella likalla, jolla on aina asenne kohillaan, on ollut viime syksystä asti kannettavanaan taakka, jota ei toivo kenellekään. Tuo taakka on nimeltään Hodgkinin lymfooma eli imusolmukesyöpä. Katsoin vierestä, kun neitiin upposi pussitolkulla lääkettä tippaa pitkin ja haukotukset valtasi hetkittäin koko ihmisen. Naurettiin samalla tavalla kun ennenkin, vaikka tippalaite piippaili vieressä. Siinä me juteltiin elämästä ihan normaalisti.

Siitä, miltä tuntui kun syöpä diagnosoitiin.

Siitä, miten kaverit ja perhe otti uutisen - ja miten kaverini itse suhtautui siihen.

Siitä, miten murskaavalta tuntui, kun ekat hoidot eivät auttaneetkaan.

Siitä, miten valkosolupiikki isketään oikealla tavalla mahanahkaan.

On niin ihailtavaa kattoa, miten ihminen voi suhtautua mihin tahansa asiaan positiivisesti, jos vaan oikeasti ja aidosti tahtoo sitä koko sydämestään. Joillekin jutuille tässä elämässä ei vaan voi mitään ja ihminen on täysin voimaton niiden edessä. Monta kertaa todettiin kaverini kanssa, että "noh, ei voi mitään". Heti perään todettiin myös se, että voipas, kunhan vaan pelissä on oikea asenne. Ja miten vahva nainen miun ystävä onkaan. Sitä on vaikea uskoa.

Puhuttiin myös siitä, miten hyvin kaverini yo-kirjotukset onkaan menneet syksyllä ja neiti mietti, että pitäisi varmaan ruveta lukemaan kevään kirjoituksiin ihan vakavissaan. 

Siitä, että kohta on kesä, ja hän saa alkaa kasvattamaan hiuksiaan takaisin.

Siitä, miten hän lähtee reilaamaan Eurooppaan kesällä yo-juhlien jälkeen.

Siitä, että joku päivä hän on se valkotakkinen lääkäri sairaalan käytävällä.

Siitä, miten vielä joskus perunamuussi maistuu ihan yhtä hyvältä kuin ennenkin.

Siitä, miten korkealle hän hyppii ilosta terveenpaperit saatuaan.

Siitä, ettei syöpä ole muuttanut häntä ihmisenä yhtään edes sen vakavuuden takia. Hän on täysin sama iloinen, ihana ja räikeä persoona kuin aina ennenkin.

You never know how strong you are

until being strong

is the only choice you have.

♥

Sellast säätöö ettei kovin moni handlaa

Hei moi pitkästä aikaa! Blogi jäi nyt vahingossa vähän unholaan kaikkien kiireiden takia, mutta vihdoin on aikaa raapustella tännekin. Näihin päiviin on mahtunut koulua, valokuvausta, itkua, naurua, hauskanpitoa ja pari baarireissua. Olin kaverin kanssa kuvaamassa paikalliset penkkaribileet yhdessä yökerhossa viime torstaina ja lauantaina suuntana oli sitten ensimmäinen yhteinen baarireissu yhdessä miun yhden parhaan tyttökaverin kanssa - ja oli muuten semmosta menoa että heikompaa saattas hirvittää. Oltiin molemmat vesiselvinä, ja näköjään parhaat jutut tapahtuukin selvinpäin? Ollaan oltu sen kaks vuotta täysikäisiä, joten ehkä nyt oli korkee aika vihdoin lähtee yhessä jonnekin :)

Kesän alelöytöjen yks suosikki on ollut tiiviisti mukana taas lähiaikoina. Siihen mahtuu omaisuus ja vielä vähän naapuriltakin.

Äärettömän suloiset ruusukorvakorut, jotka löytyy myös harmaina.

Sain iskältä ystävänpäivälahjaksi suklaata ja ruusuja - mitä muita miehiä nainen muka tarvii kuin isän ja veljen?

Ja tämä ilta! Minä, tietokone, kuvan kaverit ja Sinkkuelämää. Baby I like it! Huomenna on vapaapäivä ja saan jopa Sarpan, a.k.a neiti Täystuho, takaisin Tampereen vallotuksesta. Jos siis sillä suunnalla on tapahtunut viikonloppuna jotain järkyttävää, niin tiiätte suurinpiirtein mihin suuntaan osottaa syyttävää sormea ja varvasta.

ooopsii

Vietin eilen leffailtaa luokkakaverin luona ja kotiuduin yöllä yhden jälkeen. Yksi leffa muuttukin kolmeksi.

Tänään aamulla kävin kaupungilla hakemassa kasvorasvaa ja samalla piipahdin entisellä työpaikalla. Ei ollu hukkareissu, koska sieltähän napsahti uutta duunia ja pääsen tekemään huippuhommia! :)

Ei varmaan tarvii kertoa, että olin yhtä hymyä koko iltapäivän ja oisin edelleen ellei väsyttäis aivan saakelisti. Kohta pitäis vielä startata kaara ja suunnata rautatieasemalle - kohteena poikaystävä.

No siinä sitten kaupungilla ollessa piipahdin Rajalassa.........

Oops! 

No ei se ihan niin heräteostos ollut sentään. Harkihin sitä pari päivää ja kerroin täälläkin, että ehkä tulee uusi perheenjäsen viikonloppuna. Tässäpä hän ja tullaan aika hyvin juttuun! Pääsin tässä eroon vanhasta Nikonista (D3100) ja päätin/huomasin, että kerran Canon, aina Canon. Niin se vaan on. Piste. 

Nyt oon sitten onnellinen köyhä kirkonrotta, mutta hälläväliä! :)

Ensimmäinen kuvaussessio kaverin kanssa on jo sovittuna enkä malttas oottaa! Synttäritkin hiipii jo oven takana ja lahjatoiveet taitaa liittyä pitkälti tähän uuteen tuttavuuteen ;) Sen Haminan kodin ja purjeveneen lisäksi.

Welcome back Canon! ♥

I knew you were trouble when you walked in

Oon koukuttunut Taylor Swiftin uuteen kipaleseen.. Kuuntelin kyseistä esiintyjää viimeksi silloin kun Love Story soi joka paikassa eli aika monta vuotta sitten? :D Mutta tuo uusi kappale on kyllä kiva! Oon ollut tänään koulussa, kahvitellut kaverin kanssa yliopistolla, lenkkeillyt ja punttaillut. Huomenna odottas 8-16 päivä koulussa - mitenköhän mää sen klaaraan.. Ihan normaalinpituinen päivä siis, mutta tuolla meidän koulutusohjelmassa on oppinut vähän liian hyvälle kun koulu alkaa hyvällä tuurilla kerran viikossa kahdeksalta ja kestää neljään :D 

Pyörähdin viime viikolla Saaran luona kyläilemässä ja unohin kokonaan esitellä Saaran poikaystävät..

nätisti jäi sukka rullalle.......

En ihmettele enää yhtään, että kenkien nimi on Forget your boyfriend. 

I forgot mine. 

Ps. Hain myös uudet rillit itelleni! Niistä kuvaa kunhan uusi perheenjäsen saapuu, toivottavasti jo viikonlopun aikana ;)

Ei otsikkoa

weheartit 

google

Mie oon varmaan tehnyt jossain välissä jotain väärin, koska ei miun kohalla se kiitos ikinä seiso eikä istu lopussa eikä alussa. Ei lisättävää. 

... ja tällanen mää oon

Oli pakko.